Kuninkaallisen Pohjanmaan rykmentin Kemin komppania

Ruotsissa oli 1700-luvulla palkka-armeija, joka organisoitiin ruotujaon pohjalle 1600-luvun lopussa ja 1700 luvun alkupuolella. Kustaa III:n sodan (1788-1790) syttyessä Suomen alueella oli kahdeksan ruotujakoista jalkaväki-rykmenttiä ja neljä ratsuväkirykmenttiä. Viimeisenä ruotujako otettiin käyttöön Kuninkaallisessa Pohjanmaan rykmentissä, jonka Kemin komppaniaan nykyisten Muhoksen ja Utajärven kuntien alueilla olleet sotamiehet kuuluivat. Pohjalaiset taipuivat ruotuarmeijan ylläpitoon vasta kun heitä uhattiin 1200 miehen väenotolla.


Ruotsi oli tuohon aikaan agraariyhteiskunta ja uusi ruotujako merkitsi sitä, että suurimman osan sotaväen ylläpidosta kantoivat talonpojat. Tämä ei ollut uutta, mutta nyt sotaväen ylläpito organisoitiin suorien väenottojen sijaan ruotuihin, joissa 3-4 tilaa ylläpiti yhtä sotamiestä. Ruotutilat kustansivat sotilaalle sotilastorpan, johon rakennettiin enintään n. 5,5 m pitkä ja leveä lämmitettävä tupa, aitta sekä pieni navetta. Torpassa piti olla myös kaalimaa, puoli tynnyrinalaa peltoa sekä kahden heinäkuorman verran niittyä. Kun sotamies astui palvelukseen, hän sai ruodulta kuusi hopeataalaria, lehmän sekä tynnyrillisen viljaa, josta puolet ruista ja puolet kauraa.

Pohjanmaan rykmentti ja sen komppanioiden maantieteellinen alue 1700-luvun lopulla. Narkilahti s. 32.

Pukukertaan kuului sarkatakki, liivit tinanapein, sarkahousut, pieksut, paita, kaulaliina, villasukat, hattu sekä villalapaset. Lisäksi hän sai vasikannahkaisen repun. Valtio hankki aseistuksen, sotilaspuvun ja muut varusteet. Vuosipalkka oli 30 kuparitaalaria, josta kolme taalaria pidätettiin palveluspukua varten[1]

Kuninkaallisen Pohjanmaan rykmentin alue ulottui aina Kristiinankaupungin alapuolella olevasta Sundbystä Lapin perukoille niin kauas kuin suomalaista asutusta tuolloin riitti. Myöhemmin Kemijärven ruodut liitettiin Kuusamon komppaniaan. Rykmentin kokonaisvahvuus oli 1200 miestä. Siihen kuului kahdeksan komppaniaa, joista pohjoisin oli Kemin komppania. Jokaisen komppanian vahvuus oli 150 miestä. Kemin komppaniaan kuului ruotuja seuraavista pitäjistä: Hailuoto 12, Liminka 7, Oulu 46, Ii 34, Kemi 44, Pudasjärvi 7 ruotua. [2] Muhos ja Utajärvi kuuluivat Oulun pitäjään aina vuoteen 1766, jolloin muodostettiin nämä nykyiset kunnat käsittävä Muhoksen pitäjä. 1700-luvun aikana väkiluku kasvoi ja uusia tiloja perustettiin. Tämä aiheutti tyytymättömyyttä vanhoissa ruotutiloissa, jotka edelleen kantoivat ruoturasitusta. Uudistilat olivat maksaneet vuotuista ruotuvapausmaksua, mutta nyt ne haluttiin saada vastaamaan ruotujen ylläpidosta tasavertaisesti vanhojen ruotutilojen kanssa. Vuoden 1805 uudistuksessa ruotujen määrä lähes kaksinkertaistui. Suomen sota jätti kuitenkin uudistuksen kesken. Kemin komppanian uusista ruotusotilaista muodostettiin Oulun pataljoona.[3]

Rykmenttijako 1808: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200907292984

Rengin tai muun tilattoman asemaan verrattuna sotilaaksi värväytymisestä tiesi huomattavaa sosiaalista nousua. Hyvä palkkaus houkutteli sotilaiksi myös niitä talonpoikia, jotka eivät perineet tilaa. Hyvästä palkkauksesta kehittyi ruotusotilaista käytetty sanonta ”myi henkensä kalliisti.[4] Kruunun vaateetkaan rauhan aikana ei paljon rasittaneet. Rykmentti koottiin pääkatselmukseen muutaman vuoden välein, vaikka toisinaan meni yli kymmenenkin vuotta katselmusten välissä. Kemin komppanian pääkatselmuspaikka oli aluksi Oulu ja myöhemmin Raahe tai Pattijoki. Katselmukset pyrittiin järjestämään mahdollisimman harmittomaan aikaan eli kevätkylvöjen ia heinänteon välisenä aikana. Pääkatselmus saattoi kestää kolmekin viikkoa ja siellä harjoiteltiin suurempia taktisia kuvioita.

Rykmentin kokousten rinnalla oli myös pienempiä komppanian kokouksia, jotka pidettiin Kemin komppaniassa Iissä ja kirkkoäkseerauksia, joita pidettiin paikkakunnittain muutaman viikon välein sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen. Aluksi äkseeraukset olivat vapaaehtoisia, mutta vuodesta 1781 lähtien pakollisia. Jos sää salli, harjoiteltiin aseotteita, marssimista ja erilaisia käännöksiä. Toistuvat äkseeraukset kävivät kuitenkin raskaiksi varsinkin kaukana asuville sotilaille. Niinpä niitä lievennettiin ja Kustaa III:n sodan jälkeen niiden sijaan pidettiin kerran vuodessa komppanian kokouksia, jotka kestivät neljästä kahdeksaan päivään. Tällöin järjestettiin myös ampumakoulutusta muiden harjoitusten lisäksi.[5][6]

Sotilaalla oli uhkana, että joutui sotaan ja sai surmansa. Toinen uhkatekijä oli, että joutui linnoitustöihin Viaporiin tai muihin kohteisiin. Linnoitustöistä oli tullut pelottava kokemus, koska niissä monesti riehuivat kulkutaudit ja tapahtui tapaturmia. Esimerkiksi vuonna 1763 Pohjanmaan rykmentistä lähetettiin Viaporiin linnoitustöihin 200 alokasta, joista 125 kuoli.[7]Kemin komppanialla oli kuitenkin erityisasema. Vuoden 1733 ruotusopimuksessa oli määrätty, ettei komppaniaa pitkien kulkuyhteyksien takia viedä pois läänistä sodan tai rauhan aikana, vaan sen tehtävään oli rajan vartioiminen ja puolustaminen.[8] Komppania oli näin ollen vapautettu mm. raskaista Etelä-Suomen linnoitustöistä.

Sotilaat saivat ruotsalaiset sotilasnimet. Ensimmäisten nimien annossa rykmentin kirjureilla näyttää olleen houkutus huumoriin. Jatkossa sotilasnimi periytyi useimmiten uudelle ruotusotilaalle. Näin esimerkiksi Johan Blomster sai nimensä edeltäjään Sigfrid Blomsterilta, eikä välttämättä ollut erityisen ruma mies, ”komppanian kukkanen”. Monet Pohjois-Pohjanmaalla tänäkin päivänä tunnetuista ruotsinkielisistä sukunimistä periytyvät Kemin komppanian sotilailta. Muhoksen ja Utajärven alueella tälläisia nimiä ovat mm. Grip, Suckberg = Supperi, Orre, Hjerppe, ja Sandberg.

Pohjanmaan rykmentin asepuku vuodelta 1802
Pohjanmaan rykmentin asepuku vuodelta 1802

Pohjanmaan rykmentin univormut olivat aikalaistenkin mielestä epäkäytännölliset. Puvun mallit vaihtuivat useasti. 1802 otettiin käyttöön viimeinen Ruotsin vallan aikainen sotilasasu, joka oli käytössä Suomen sodassa. Suomalaisten ruotujakoisten rykmenttien puvun väriksi määrättiin harmaa, poikkeuksena Pohjanmaan rykmentti, joka säilytti sinikeltaiset värinsä. Sotilaalla tuli ohjesäännön mukaan olla viikset[9][10]

Musketti ja pistin olivat tavanomainen ruotusotilaan aseistus 1700-luvun alussa. Aseella voitiin ampua noin yksi laukaus minuutissa, mikä myöhemmin tekniikan kehittyessä nousi jopa neljään laukaukseen minuutissa.

Musketin kantama oli 120 — 180 metriä. Sotilaat säilyttivät rauhan aikana aseitaan torpissaan. Kirkkojen lähettyvillä oli myös varusaittoja, joihin varastoitiin aseiden lisäksi myös muita varusteita.

Ruotusotilaiden aseistukseen kuului musketin lisäksi myös miekka, joka vaihtui v. 1748 lyhyempiteräiseen hukariin. Se poistettiin käytöstä v. 1806 ja korvattiin välillä jo käytöstä poistetulla pistimellä. Taktiikka kehittyi 1700-luvun kuluessa niin, että suurvaltojen armeijoiden lineaaritaktiikasta vähitellen luovuttiin ja alettiin käyttää kevyempiä ja nopeammin liikuteltavia yksiköitä ja jääkäritaktiikkaan. Pataljoonaa kohti muodostettiin kaksi jääkäriplutoonaa (1 upseeri, 2 aliupseeria, 2 korpraalia ja 48 miestä). Jääkäreiksi valittiin “rivakkaimmat ja ketterimmät miehet, mieluiten sellaisia, jotka ovat harjoittaneet metsästystä”. Vuonna 1803 sai Pohjanmaan rykmentti uudet musketit m/1791, joilla se lähti viisi vuotta myöhemmin sotaan. Jääkärit saivat rihlatut piilukkotussarit, joiden tehokas ampumaetäisyys oli noin 300 metriä.[11]

Hattujen sodan alussa Kemin komppania komennettiin Kajaaniin puolustamaan maakuntaa.[12] Tarkempia tietoja komppanian vaiheista tässä sodassa ei tunneta. Kun eteläinen armeija antautui Helsingissä, venäjä miehitti myös Pohjanmaan.
Pommerin sotaan 1756-62 komppania ei osallistunut ruotusopimuksensa mukaisesti.

Kustaa III:n sodassa 1788-90 komppania oli ensimmäisen vuoden maakunnassaan eikä osallistunut sotatoimiin. Kesällä 1789 se kuitenkin määrättiin muun Pohjanmaan rykmentin mukana Savon rintamalle vahvistamaan Savon prikaatia. Nyt tapahtunut ruotusopimuksen rikkominen aiheutti ilmeisesti sotilaissa purnausta ja vetkuttelua, sillä komppania saapui rintamalle selvästi muita joukko-osastoja myöhemmin. Tietenkin myös pitkä matka vaikutti asiaan.

 

Musketteja 1700-luvun eri vuosikymmeniltä.

Kustaa III:n sotaa seurasi 18 vuoden rauhan kausi Suomen sotaan asti. Sotilaat elivät pääasiassa ruoduillaan ja vaihtuvuus oli vähäistä. Tämän seurauksena koko ruotuarmeija ukkoutui. Esimerkiksi Muhoksen Pyhänsivun Wimparin ruodun sotamies Johan Blomster lähti Suomen sotaan 45 vuotiaana.

—————

[1] C.-B. J Petander ja Stig. Roudasmaa, Pohjanmaan rykmentti 1626-1809 : tiivistelmä C-B. J. Petanderin laajasta Kuninkaallisen Pohjanmaan rykmentin historiasta ([Kustannuspaikka tuntematon] : [kustantaja tuntematon]), ss. 130–33.
[2] Katri Hiltula ja Jouko Vahtola, Oulu varuskuntakaupunkina ([Oulu] : Pohjan prikaatin kilta, 2005), s. 31.
[3] Jouko Narkilahti, Ruotusotilaan jäljillä : torppaa unohtamatta : Pohjois-Pohjanmaan ruotusotilaita ja sotilastorppia v. 1733-1867, 2016, ss. 9–10.
[4] Narkilahti, s. 18.
[5] Narkilahti, ss. 18–19.
[6] Petander ja Roudasmaa, ss. 148–49.
[7] Petander ja Roudasmaa, s. 145.
[8] Hiltula ja Vahtola, s. 30.
[9] Petander ja Roudasmaa, ss. 149–53.
[10] Narkilahti, ss. 22–25.
[11] Narkilahti, ss. 23–27.
[12] Hiltula ja Vahtola, s. 30.